Ajankohtaista

Meille on myyty tarinaa, että ihminen on pohjimmiltaan ongelma, joka pitää ratkaista. Että sisälläsi on jokin perustavanlaatuinen virhe, joka korjaantuu vain, jos löydät oikean rutiinin, luet oikean kirjan tai noudatat oikeaa ruokavaliota. Minulla on sinulle uutisia. Sitä versiota ei ole olemassa.

Kun kysytään, mikä hidastaa etenemistä tai miksi tavoitteisiin ei päästä, vastaukset ovat lähes aina samoja: "Meillä on liikaa töitä," "Resurssit eivät riitä," tai klassinen "Olemme vain niin kiireisiä". Nämä väitteet ovat totta kokemuksen tasolla. Mutta strategisen johtamisen tasolla ne ovat vaarallisia valheita.

Haluamme merkityksellisyyttä, huipputuloksia, flow-tilaa ja onnellisuutta. Ne ovat talon kruunu. Mutta yritämme saavuttaa ne ilman, että olemme valaneet perustuksia tai pystyttäneet kantavia seiniä. Merkitystä ei voi suorittaa. Se syntyy itsestään, kun olosuhteet ovat oikeat.

Kun palkkaamme ihmisen pelkän CV:n perusteella, ostamme sian säkissä. Ymmärtämällä perusosaamisia siirrymme arvailusta tietoon, tunnistamme, millainen käyttöjärjestelmä ihmisellä on, ja mietimme, missä roolissa tuo järjestelmä toimii tehokkaimmin.

Irtisanominen on monelle identiteettikriisi pahimmasta päästä. Tässä kohdassa ihminen on haavoittuvimmillaan, mutta samalla hän on avoimimmillaan jollekin täysin uudelle.

Päässäsi asuu kaksi voimakasta hahmoa, joilla on täysin vastakkaiset tavoitteet. Et voi johtaa itseäsi tehokkaasti, ellet ymmärrä mitä nämä kaksi hahmoa oikeasti haluavat ja ennen kaikkea mitä ne pelkäävät.

Wopi-työpersoonallisuuskartoitus on tieteellisesti validi psykometrinen testi, joka kertoo kumpi ajattelutapa on sinulle luontaisempi.

Ajatus siitä, että voimakas tunne voisi pysäyttää sydämen, kuulostaa romanttiselta kielikuvalta. On kuitenkin todistetusti olemassa tila, jossa sydän todella lamaantuu hetkellisesti.

Meidät on "sidottu" lapsuudesta asti erilaisilla odotuksilla, normeilla ja uskomuksilla. Olemme oppineet pelkäämän epäonnistumista enemmän kuin kaipaamaan vapautta. Mielen arkkitehtuuri opettaa siirtymään satunnaisesta ajelehtimisesta oman elämän tietoiseen suunnitteluun.

Pysähdy hetkeksi ja katso ympärillesi. Elämme objektiivisesti mitattuna ihmiskunnan historian vaurainta, turvallisinta ja helpointa aikaa. Silti, pintaa syvemmältä paljastuu karu paradoksi. Hyvinvointivaltioissa ihmiset voivat henkisesti koko ajan huonommin. Uskon, että yksi suurimmista syistä ei ole vaihtoehtojen puute, vaan niiden musertava paljous.

Yhteysvoimalan toimintafilosofia rakentuu kolmen strategisen pilarin varaan, joiden samanaikainen vahvistaminen on kestävän menestyksen edellytys: Yhteys itseen, yhteys missioon ja yhteys toisiin.

Mitä jos tehokkain, vaikuttavin ja samalla kaikkein aliarvostetuin johtamistaito ei olekaan puhuminen, vaan sen täydellinen vastakohta, eli syvällinen kuuntelu? Ilman kuuntelua jäljelle jää vain kaksi ihmistä, jotka odottavat omaa puheenvuoroaan.

Wopi-työpersoonallisuuskartoituksen teoreettinen pohja nojaa psykologian "kultaiseen standardiin" (Big Five) sekä mm. Kahnemanin kognitiotieteisiin ja tunnettuihin motivaatioteorioihin. Wopi on myös validoitu ennustamaan todellista työsuoritusta ja pätevää johtamiskäyttäytymistä.

Uskomme virheellisesti, että täydellinen harmonia on tehokkaan tiimityön merkki. Tavoittelemme kitkatonta tilaa, jossa päät nyökkäävät tahdissa ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Mutta tämä hiljaisuuden kulttuuri on vaarallinen illuusio. Se on varmin tapa tuhota juuri se aidosti kukoistava ja tuloksellinen tiimi, mitä yritämme rakentaa.

Kun Henna Merensola päätti kuunnella itseään muiden odotusten sijaan, elämän suunta alkoi muuttua. Hän on rakentanut uransa ja elämänsä uudelleen useammin kuin kerran – ja jokaisella kerralla hieman rohkeammin.

Joskus tiimit, joissa on paperilla kaikki kohdallaan, eivät vain saa tuloksia aikaan. Samalla toiset, ehkä vaatimattomammat resurssit omaavat ryhmät, tuntuvat lentävän ja ylittävän kaikki odotukset. Tämä on yksi johtamisen suurimmista mysteereistä ja juuri tätä Google lähti selvittämään tutkimusprojektissaan, joka tunnetaan nimellä Project Aristotle.

Mitä jos lakkaisimme pakkomielteisesti korjaamasta puutteitamme ja alkaisimme sen sijaan systemaattisesti rakentaa luontaisten vahvuuksiemme päälle? Tämä on tutkitusti tehokkaampi strategia.

tunnistatko sen jatkuvan stressin, joka syntyy arjen sadoista pienistä valinnoista Tämä on päätöksenteon uupumusta. Se on tila, jossa aivomme ylikuormittuvat ja seurauksena o hätiköityjä päätöksiä. Tämä loputon ulkoinen optimointi on raskasta, koska se jättää huomiotta sen kaikkein tärkeimmän datan lähteen, eli itsemme.

Monet meistä ovat mestareita rakentamaan uramme seiniä ja kattoa. Panostamme taitoihin ja tuloksiin, mutta samalla unohdamme tarkistaa sen kaikkein tärkeimmän, eli mille perustalle koko homma on rakennettu?

Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Tekoäly muokkaa ammatteja, ja eilisen huippuosaaminen voi olla huomenna vanhentunutta. Tässä myllerryksessä jäävät jälkeen ne, jotka uskovat omien kykyjensä olevan kiveen hakattuja. Ne taas voivat kukoistaa, jotka näkevät haasteet mahdollisuuksina oppia.