Kukoistuksen esteet runsauden keskellä

Kuva: Freepik

Pysähdy hetkeksi ja katso ympärillesi. Elämme objektiivisesti mitattuna ihmiskunnan historian vaurainta, turvallisinta ja helpointa aikaa. Meillä on taskussamme laite, jolla pääsemme käsiksi kaikkeen maailman tietoon. Meillä ei ole pulaa kaloreista, mukavuudesta tai viihdykkeistä.

Silti, pintaa syvemmältä paljastuu karu paradoksi. Hyvinvointivaltioissa ihmiset voivat henkisesti koko ajan huonommin. Ahdistus, uupumus ja merkityksettömyyden tunne ovat räjähtäneet käsiin.

Olen itse paininut tämän ristiriidan kanssa vuosia. Minulla oli "paperilla" kaikki hyvin. Koulutus, työ, parisuhde. Silti sisälläni kalvoi syvä tyhjyys ja tunne siitä, että jokin olennainen palanen puuttui

Ajauduin suorittamaan elämääni automaattiohjauksella, turruttaen tuota tyhjyyttä kiireellä ja ulkoisilla suorituksilla.

Valintojen vankila

Miksi me voimme huonosti, vaikka meillä on kaikki edellytykset kukoistaa?

Uskon, että yksi suurimmista syistä ei ole vaihtoehtojen puute, vaan niiden musertava paljous.

Elämme valintojen ähkyssä. Joka päivä eteemme vyöryy tuhansia mahdollisuuksia. Mitä opiskella? Mihin hakea töihin? Millainen puoliso valita? Miten viettää vapaa-aika? Mihin käyttää se rajallinen aika, joka meille on annettu?

Aivojamme ei ole koodattu tähän. Mieli on ikiaikainen selviytymismekanismi, joka pyrkii säästämään energiaa ja välttämään riskejä. Kun vaihtoehtoja on liikaa, mielemme ei innostu vapaudesta, vaan se menee oikosulkuun.

Syntyy valintojen paralyysi.

Emme pelkää vain väärän valinnan tekemistä. Pelkäämme ennen kaikkea sitä, että valitsemalla yhden asian joudumme luopumaan kaikista muista. Pelkäämme menettämisen tuskaa enemmän kuin tavoittelemme saavuttamisen iloa. Tämä on klassinen vaihtoehtoiskustannusten pelko.

Seurauksena on se, että emme valitse mitään. Jäämme jumiin.

Monet meistä tunnistavat tämän "jumissa olemisen" tunteen. Tiedät, että sinussa on potentiaalia enempään. Halu kasvaa ammattilaisena ja ihmisenä on kova. Tunnet ehkä poltteen rinnassasi, että sinun kuuluisi tehdä jotain merkityksellisempää, jotain "omaa".

Mutta kun pitäisi ottaa ensimmäinen askel, et tiedä mihin suuntaan astua. Sumu on liian sakea.

Tässä tilassa on helppoa ja houkuttelevaa antaa periksi. On turvallisempaa antaa muiden valita puolestamme. Annamme yhteiskunnan, vanhempien odotusten tai työelämän normien käsikirjoittaa elämämme.

Suoritamme tutkintoja, haemme titteleitä ja juoksemme oravanpyörässä, koska se on "järkevää". Se on helppoa. Se ei vaadi meiltä kipeää vastuunottoa omasta suunnastamme.

Helppouden kallis hinta

Kun elämme muiden ehdoilla, maksamme siitä kalleimmalla valuutallamme, eli omalla ajallamme ja lopulta omalla elämällämme. Alamme elää "sitku"-elämää. Sitten kun saan ylennyksen. Sitten kun lapset kasvavat. Sitten kun on enemmän rahaa.

Tämä on varma resepti katumukseen.

Oletko sinä tässä tilanteessa? Tuntuuko sinusta, että elämäsi tapahtuu sinulle, sen sijaan että sinä tapahtuisit elämällesi?

Jos vastaus on kyllä, et ole yksin. Mutta minulla on sinulle uutinen. Kukaan ei tule pelastamaan sinua. Ei ole olemassa ulkopuolista voimaa, joka tulisi ja asettaisi elämäsi raiteilleen.

Ainoa tie ulos sumusta on pysähtyä ja kohdata se tosiasia, jota olemme paenneet. Vastuu on sinulla. Ja se on pelottavin, mutta samalla vapauttavin oivallus, jonka voit tehdä.

Ainoa toimiva lääke

Olen käyttänyt ison osan elämästäni etsiessäni oikotietä. Olen kolunnut läpi self-help-kirjallisuuden klassikot, istunut retriiteillä ja kokeillut kaikenlaisia tekniikoita meditaatiosta biohakkeroitiin.

Etsin viisautta, tekniikkaa tai gurua, joka laittaisi asiat taianomaisesti paikalleen. Etsin tapaa muuttaa elämäni ilman, että minun tarvitsisi tehdä mitään todella pelottavaa, kuten muuttaa itseäni tai olosuhteitani. Yritin paikata murtumaa laastarilla.

Lopulta jouduin myöntämään itselleni karun totuuden. Sellaista taikapilleriä, joka korjaa elämän ulkoapäin, ei ole olemassa.

Mutta on olemassa toisenlainen lääke. Se on vahva, joskus kitkerän makuinen, mutta se toimii aina. Sen nimi on vastuu.

Hal Elrod on todennut osuvasti: "Se määrä, missä hyväksyt vastuun kaikesta elämässäsi, on tismalleen se määrä henkilökohtaista voimaa, joka sinulla on muuttaa tai luoda mitä tahansa elämässäsi".

Vastuu ei ole syyllisyyttä. Se on valtaa.

Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että lopetat olemasta olosuhteiden uhri ja siirryt kuskin paikalle. Se on ymmärrystä siitä, että vaikka et voi valita kaikkea mitä sinulle tapahtuu, voit aina valita, miten vastaat siihen. Englannin kielen sana responsibility voidaan jakaa osiin response ability, eli kyky vastata elämän kierrepalloihin.

Voit elää reaktiivisesti, jolloin annat ulkoisten tapahtumien ja muiden ihmisten mielipiteiden heitellä sinua kuin lastua laineilla. Tai voit elää proaktiivisesti, jolloin otat härkää sarvista ja alat tietoisesti muokata todellisuuttasi.

Kenen ehdoilla elät elämääsi?

Yksi suurimmista syistä pahoinvointiimme on se, että elämme elämäämme jonkun muun käsikirjoituksella.

Greg McKeown on sanonut pysäyttävästi: "Muista, että jos sinä et priorisoi elämääsi, joku muu tekee sen puolestasi".

Muiden ehdoilla eläminen on helppoa. Se on turvallista. Kun teet niin kuin "kuuluu". Hankit oikean koulutuksen, oikean työn ja oikeanlaisen auton. Saat hyväksyntää. Sinun ei tarvitse kohdata pelkoa siitä, että olisit väärässä.

Mutta tällä "ulkoistamisella" on kova hinta. Vaihdossa annat pois arvokkaimman asiasi – oman aikasi ja oman elämäsi.

Kun elät arvojen mukaan, jotka eivät ole omiasi, sisällesi syntyy tyhjyys. Olet saattanut kiivetä tikapuita vuosikymmenen ajan, vain huomataksesi huipulla, että tikapuut nojaavat väärään seinään. Se on resepti katumukselle.

Vastuun ottaminen vaatii, että pysähdyt ja kysyt itseltäsi nämä vaikeat kysymykset: Mitä minä haluan? Mikä on minulle totta?

Todellisuuden hyväksyminen on voimavara

Vastuuseen kuuluu myös radikaali rehellisyys nykytilanteesta. Emme voi muuttaa sitä, mitä emme suostu näkemään.

Mieli on mestari selittelemään asioita parhain päin tai syyttämään olosuhteita. "En voi aloittaa kuntoilua, koska on niin kiire." "En voi vaihtaa alaa, koska taloustilanne on huono."

Tämä on todellisuutta vastaan taistelemista, ja se on turhuutta.

Vastuullinen toimija katsoo todellisuutta silmiin, myös sen epämiellyttäviä puolia, ja hyväksyy ne lähtökohdaksi. Kyllä, sinulla on kiire. Kyllä, taloustilanne on haastava. Nämä ovat reunaehtoja.

Mutta mitä aiot tehdä näiden reunaehtojen puitteissa?

Sosiaalipsykologiassa puhutaan hallintakäsityksestä (Locus of Control). Ihmiset, joilla on sisäinen hallintakäsitys, eli uskomus siitä, että he voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa lopputuloksiin, ovat tutkitusti terveempiä, onnellisempia ja menestyneempiä.

Vastuu on siis asenne. Se on päätös uskoa, että sinä olet oman elämäsi ensisijainen luova voima. Kun nielaiset tämän "taikapillerin", maailma ei muutu helpommaksi, mutta se muuttuu mahdolliseksi.

Pohdiskelun ansa – Miksi pysähdymme analyysiin?

Olen itse luonteeltani pohdiskelija. Wopi-profiilini "Monitahoisen kuvan katsoja" on siunaus, mutta se on myös kirous.

Jos olet kaltaiseni, tiedät tasan tarkkaan, mistä puhun. Meillä on kyky nähdä asiat monesta eri kulmasta. Osaamme ennakoida riskejä, pyöritellä skenaarioita ja rakentaa mielessämme monimutkaisia malleja.

Mutta tällä on kääntöpuolensa. Se on pohdiskelun kuorma.

Kun mieli kykenee tuottamaan loputtomasti vaihtoehtoja, se kykenee myös tuottamaan loputtomasti syitä olla toimimatta. Pohdiskelu tuntuu turvalliselta. Mielensisäisessä simulaatiossa mikään ei voi mennä pieleen. Siellä voimme olla täydellisiä. Siellä emme kohtaa torjumista tai epäonnistumista.

Käytännön toimeenpano on pelottavaa, koska se on lopullista. Kun teet valinnan, rajaat pois kaikki muut mahdollisuudet. Kun toimit, altistat itsesi todellisuudelle, joka on sotkuinen ja arvaamaton.

Siksi pohdiskelu tuntuu usein "työnteolta", vaikka se on todellisuudessa hienostunutta välttelykäyttäytymistä.

Tätä tilaa kutsutaan analyysihalvaukseksi. Se on tila, jossa informaation tai vaihtoehtojen liiallinen prosessointi johtaa päätöksenteon jumiutumiseen.

Olen todistanut tätä itsessäni. Seison kahden hyvän vaihtoehdon välissä ja yritän rationaalisesti päätellä, kumpi on 100% varmasti oikea.

Samaan aikaan näen kollegan, "Nopean toimeenpanijan", joka on jo valinnut, kokeillut, epäonnistunut, korjannut kurssia ja on nyt kilometrin edellä minua. Hän ei jäänyt miettimään, oliko suunta täydellinen. Hän lähti liikkeelle.

Me pohdiskelijat olemme usein tuomittuja elämään tietynlaisen ahdistuksen kanssa. Se on hinta siitä, että näemme maailman kompleksisuuden. Mutta meidän on opittava hyväksymään tuo ahdistus, eikä antaa sen lamaannuttaa meitä.

Ratkaisu ei ole se, että lakkaamme ajattelemasta. Ratkaisu on se, että muutamme tavan, jolla ajattelemme.

Reflektoiminen on ajattelun työkalu

Miten pääsemme ulos päämme sisäisestä luupista? Miten muutamme epämääräisen ahdistuksen ja sekamelskan selkeäksi toimintasuunnitelmaksi?

Olen löytänyt tähän yhden lääkkeen, joka yleensä toimii. Se on aktiivinen Reflektointi.

Ajatusten virta päässämme on usein sekavaa, sumeaa ja toistavaa. Se on kuin spagettia, josta ei saa otetta. Niin kauan kuin ongelma on vain päässäsi, se tuntuu ylitsepääsemättömältä möykyltä.

Mutta kun reflektoit, esim. kirjoittamalla ajatuksesi ylös tai puhumalla asiasta ääneen jollekin, tapahtuu jotain jännää. Sinun on pakko antaa ajatuksille muoto. Sinun on puettava ne lauseiksi ja virkkeiksi, joilla on alku ja loppu.

Reflektointi pakottaa sinut olemaan looginen. Se siirtää ongelman pääsi sisältä objektiksi, jota voit tarkastella ulkopuolelta. Se ei ole enää "sinä", se on "asia".

Olen huomannut, että kun itse kirjoitan auki pelkoni tai vaihtoehtoni, ne menettävät valtansa. "Pelkään, että epäonnistun" muuttuu paperilla kysymykseksi: "Mitä tarkalleen ottaen pelkään tapahtuvan ja kuinka todennäköistä se on?".

Reflektoiminen muuttaa tunteen dataksi.

Se auttaa meitä tekemään valistuneita päätöksiä. Kun näet vaihtoehdot edessäsi mustaa valkoisella, valinta on usein ilmeinen. Sumu hälvenee.

Joten, jos tunnet olevasi jumissa analyysihalvauksessa, älä yritä ratkaista sitä ajattelemalla kovempaa.

Ota kynä ja paperia. Kirjoita tai puhu asiasta esim. coachin tai mentorin kanssa. Tee sekamelskasta ymmärrettävää. Se on ainoa tapa vapauttaa itsesi toimintaan.

Avainpelaaja-kursseillamme harjoittelemme reflektointia kirjoittamalla ja kurssiin voi yhdistää myös henkilökohtaisen coachingin, joka tekee oppimisprosessista vielä tehokkaampaa. Kurssien ohjatut tehtävät varmistavat, että oivallukset jäsentyvät selkeäksi tiekartaksi, jonka avulla pystyt johtamaan itseäsi ja omaa työtäsi aidosti eteenpäin.

Pienet askeleet ja suunnan kirkastaminen

Tiedän tarkalleen, miltä tuntuu seistä sumussa.

Yritin löytää suuntaa tässä hämmentävässä maailmassa, mutta mitä enemmän etsin "sitä oikeaa" ratkaisua, sitä enemmän menin solmuun. Tunsin olevani eksyksissä omassa elämässäni. Se oli pelottavaa ja uuvuttavaa.

Muistan kuulleeni sanonnan: “Mitä henkilökohtaisempaa se on, sitä yleisempää se on.” Me kaikki etsimme samaa asiaa. Tunnetta siitä, että olemme oikealla polulla. Että elämällämme on suunta.

Oivallukseni oli lopulta yksinkertainen, mutta se muutti kaiken: Selkeys ei löydy miettimällä. Se löytyy tekemällä.

Niin kauan kuin odotin "oikeaa hetkeä" tai "täydellistä suunnitelmaa", annoin pelkoni ohjata laivaa. Toimin automaattiohjauksella, reagoiden vain ulkoisiin ärsykkeisiin ja muiden odotuksiin.

Ensimmäinen askel on tämä: Herää automaattiohjauksesta!

Muutos alkaa sillä sekunnilla, kun päätät astua ulos mielen automaattiohjauksesta.

Mieli on loistava renki, mutta surkea isäntä. Sen tehtävä on pitää sinut turvassa ja säästää energiaa, eli pitää sinut paikallasi. Jos haluat muutosta, sinun on otettava komento.

Tämä on Avainpelaaja-ajattelun ydin. Rakennamme systemaattisesti sitä todellisuutta, josta olemme unelmoineet. Kyse on mielen arkkitehtuurista, eli omien uskomusten, tapojen ja valintojen tietoisesta muotoilusta.

Miten tämä tehdään käytännössä, kun arki vyöryy päälle ja voimavarat ovat vähissä?

Vastaus on: Pienin askelin.

Suurin virhe, jonka tein, oli yrittää muuttaa koko elämäni yhdessä yössä. Se johtaa vain uupumukseen ja luovuttamiseen. Kestävä muutos rakennetaan pala kerrallaan.

Ota komento takaisin neljällä rintamalla

En halua, että vain luet tämän tekstin, nyökkäilet ja jatkat päivääsi kuten ennenkin. Haluan, että teet jotain. Mielellään heti.

Vastuun ottaminen ei ole filosofiaa. Se on toimintaa.

Ota paperi ja kynä (kirjoittaminen kynällä ja paperille on tutkitusti tehokkaampaa kuin ruudulla).

Jaa elämäsi neljään strategiseen kulmakiveen. Määrittele jokaiselle yksi naurettavan pieni teko, jonka sitoudut tekemään seuraavan 24 tunnin aikana.

1. Terveys: Älä lupaa juosta maratonia. Lupaa kävellä 15 minuuttia tai juoda yksi lasi vettä heti herättyäsi. Mikä on pienin teko, joka viestii kehollesi, että arvostat sitä?

2. Työ: Älä yritä ratkaista koko urapolkuasi tänään. Valitse yksi roikkuva tehtävä, joka on painanut mieltäsi, ja tee se. Tai lähetä se yksi sähköposti, jota olet vältellyt.

3. Ihmissuhteet: Kenelle olet "tarkoittanut" soittaa? Keneen haluaisit syvemmän yhteyden? Lähetä yksi viesti. Sano yksi kiitos. Kohtaa yksi ihminen aidosti.

4. Kehittyminen: Mikä aihe sinua kiinnostaa? Lue siitä yksi sivu. Kuuntele 10 minuuttia podcastia. Kirjoita yksi sivu päiväkirjaa.

Valitse nämä neljä pientä tekoa nyt. Kirjoita ne ylös. Ja sitten tee ne.

Tämä harjoitus ei ratkaise kaikkia ongelmiasi heti. Mutta se todistaa sinulle, että sinä olet se, joka ohjaa elämäsi laivaa. Se palauttaa hallinnan tunteen.

Ja kun otat yhden askeleen, sumu hälvenee juuri sen verran, että näet ottaa seuraavan.

Oletko valmis siirtymään pohdinnasta toimintaan?

Jos haluat kirkastaa suuntasi ja saada käyttöösi systemaattiset työkalut itsesi johtamiseen, tutustu Avainpelaaja Startti -verkkokurssiin. Se sisältää ohjattuja reflektointiharjoituksia, jotka auttavat sinua jäsentämään ajatuksesi paperille ja lopettamaan analyysihalvauksen.

Startin avulla:

• Kirkastat omat ydinarvosi, jotta tiedät, kenen ehdoilla elät.

• Tunnistat luontaiset toimintatapasi Wopi-analyysin avulla.

• Rakennat kestävän perustan muutokselle ja lopetat arvailun.

Tutustu Avainpelaaja Starttiin tästä »