Yhteysblogi

Nykyaikainen uupumus ei johdu pelkästään työn määrästä. Se johtuu selkeän suunnan puutteesta, arvojen ristiriidasta ja arjen turhasta kitkasta. Kun aivot joutuvat jatkuvasti käsittelemään pirstaleista viestintää, ristiriitaisia odotuksia ja epäselviä rooleja, tuloksena on henkinen väsymys. Ihminen väsyy siihen, ettei teoilla tunnu olevan selvää merkitystä tai suuntaa. Tietotyön pirstaloituminen informaatiotulvaan ja jatkuviin keskeytyksiin estää syvällisen keskittymisen. Jat

Työelämässä yhä suurempi osa päätöksistä, priorisoinnista ja ongelmanratkaisusta tapahtuu siellä, missä työ tehdään. Kaikkea ei voi – eikä tarvitse – johtaa ylhäältä. Siksi itsetuntemus ja itsen johtaminen eivät ole enää vain yksilön henkilökohtaisia taitoja. Ne ovat organisaation toiminnan edellytyksiä.

Olemme huomanneet viime aikoina erään huolestuttavan ilmiön. Kun coachaamme avainhenkilöitä, keskustelemme esihenkilöiden kanssa arjen johtamisen solmukohdista ja kohtaamme asiantuntijoita Santsikuppi-etäkahveilla, esille nousee toistuvasti sama viesti. Riippumatta toimialasta tai yrityksen koosta, nykyajan asiantuntijatyö ja kiihtyvä tietotulva tuntuvat imevän ihmisistä mehut.

Tekoälyn piti vapauttaa asiantuntijoiden aikaa, mutta se onkin johtanut uupumukseen ja tuottavuusparadoksiin. Kone suoltaa materiaalia sekunneissa, mutta sen jatkuva laadunvarmistus ylikuormittaa ihmisaivot. Samalla kiihtyvä vauhti ajaa tiimien erilaiset persoonallisuudet törmäyskurssille. Ratkaisu on strateginen kognitiivinen johtaminen, eli päivitetään yhteiset pelisäännöt ja tunnistetaan yksilöiden luontaiset tehdasasetukset. Näin tekoälystä tehdään aito voimavara.

Modernista työelämästä on rakennettu loputon kehitysprojekti. Jatkuva oppiminen, itsen ylittäminen ja omien heikkouksien korjaaminen kaikuu nykyään monissa strategiapalavereissa ja kehityskeskusteluissa. Vaikka tavoite on lähtökohtaisesti oikea, olemme onnistuneet tekemään tästä ihanteesta asiantuntijoille uuden uupumuksen lähteen.

Muutos ja kehittyminen ovat kaiken elollisen ja kaikkien monimutkaisten systeemien fundamentaalinen elinehto. Miksi se sitten tuntuu usein taitelulta? Miksi luontaisesti vastustelemme sitä, minkä pitäisi viedä meitä kohti parempaa?

Mikä on se mystinen voima, joka vetää meidät takaisin vanhoihin maneereihin silloin kun päätämme muuttua? Miksi uudenvuoden lupaukset yleensä epäonnistuvat? Ja mitä asialle voi tehdä?

Meille on myyty tarinaa, että ihminen on pohjimmiltaan ongelma, joka pitää ratkaista. Että sisälläsi on jokin perustavanlaatuinen virhe, joka korjaantuu vain, jos löydät oikean rutiinin, luet oikean kirjan tai noudatat oikeaa ruokavaliota. Minulla on sinulle uutisia. Sitä versiota ei ole olemassa.

Kun kysytään, mikä hidastaa etenemistä tai miksi tavoitteisiin ei päästä, vastaukset ovat lähes aina samoja: "Meillä on liikaa töitä," "Resurssit eivät riitä," tai klassinen "Olemme vain niin kiireisiä". Nämä väitteet ovat totta kokemuksen tasolla. Mutta strategisen johtamisen tasolla ne ovat vaarallisia valheita.