Unohda tahdonvoima - Näin rakennat kestävän mielen

Miksi pelkkään tahdonvoimaan luottaminen on virhe?

Aiemmassa kirjoituksessani puhuin sirkusnorsusta, eli siitä voimakkaasta olennosta, joka on sidottu ohuella narulla pieneen keppiin. Puhuin siitä, kuinka meidät on ehdollistettu pysymään paikoillamme, vaikka voimamme riittäisivät vapauteen. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun päätät katkaista köyden?

Tämä on se hetki, jolloin moni elämäntaparemontti epäonnistuu. Kun vapaudumme vanhoista rajoitteista ilman uutta suunnitelmaa, emme löydäkään autuutta. Löydämme kaaoksen. Vapaus ilman rakennetta on ahdistavaa. Emme tarvitse pelkkää irtipäästämistä. Tarvitsemme uuden kodin mielellemme. Tarvitsemme uuden rakenteen, joka kantaa meitä silloinkin, kun motivaatio loppuu.

Esittelen tässä tekstissä vertauskuvan ja mallin, joka on insinöörimäinen lähestymistapa inhimilliseen kukoistukseen. Kutsutaan sitä vaikka Mielen temppeliksi.

Tämä hulppea Mielen temppeli koostuu kolmesta pääkerroksesta, jotka rakentuvat toistensa päälle.

Kuvittele, että rakentaisit taloa. Menisitkö rautakauppaan, ostaisit hienoimmat kattotiilet ja kultaisen tuuliviirin ja alkaisit latoa niitä ilmaan? Kuulostaa absurdilta, eikö? Silti juuri näin me yritämme johtaa itseämme. Me tavoittelemme kattoa. Haluamme merkityksellisyyttä, huipputuloksia, flow-tilaa ja onnellisuutta. Ne ovat talon kruunu. Mutta yritämme saavuttaa ne ilman, että olemme valaneet perustuksia tai pystyttäneet kantavia seiniä.

Kun uupumus iskee, yritämme korjata tilanteen puristamalla mailaa kovempaa. Ajattelemme, että pitää vain olla tehokkaampi, herätä aikaisemmin ja skarpata. Tämä on suunnitteluvirhe. Et voi rakentaa pilvenpiirtäjää suolle, eikä ihmismieli voi tuottaa luovia ratkaisuja tai strategista ajattelua, jos sen biologinen perusta on murenemassa.

Perustus ja biologia

Mielen Temppelin alin kerros on massiivinen kivijalka. Se on biologiaa ja turvaa. Tämä on se osa itsensä johtamista, jonka useimmat korkeasti suoriutuvat asiantuntijat ja johtajat haluaisivat ohittaa. Me elämme päässämme. Olemme tottuneet ratkomaan ongelmia älyllä. Siksi meitä ärsyttää suunnattomasti se tosiasia, että olemme edelleen biologisia eläimiä.

Mutta biologia on lahjomaton. Se on neuvottelematon. Jos et nuku riittävästi, uloin aivokuoresi, se osa joka tekee päätökset ja hillitsee impulsseja, lakkaa toimimasta kunnolla. Jos verensokerisi heittelee, tunne-elämäsi muuttuu vuoristoradaksi. Jos kehosi on kroonisessa ylivireystilassa, aivosi tulkitsevat neutraalitkin sähköpostit uhkiksi.

Tämä on se syy, miksi pelkkä tahdonvoima on huono strategia. Tahdonvoima on rajallinen resurssi, joka asuu aivojen yläkerrassa. Biologia on talon kellarissa asuva voimalaitos. Jos voimalaitoksesta katkeaa sähköt, yläkerran valot sammuvat vaikka kuinka kääntelisit katkaisijaa.

Hermosto ja turvallisuus suorituskyvyn edellytyksenä

Perustukseen kuuluu myös toinen, usein väärinymmärretty elementti, joka on psykologinen ja fysiologinen turva. Nykypäivän työelämä pitää meidät usein jatkuvassa, matala-asteisessa taistele tai pakene -tilassa. Deadlinet ja epävarmuus pitävät sympaattisen hermostomme ylikierroksilla. Kun olemme tässä tilassa, olemme selviytymismoodissa. Putkinäkö iskee, luovuus katoaa ja empatia kytkeytyy pois päältä.

Tässä tilassa on mahdotonta toimia rakentavasti. Voit kyllä suorittaa tehtäviä, mutta et voi luoda uutta. Meidän tulee aloittaa siitä brutaalista rehellisyydestä, että myönnämme biologian ensisijaisuuden. Ennen kuin opettelemme ajanhallintaa tai neuvottelutaitoja, meidän on stabiloitava systeemi. Jos talosi perustus on halkeillut, uni on katkonaista ja olet jatkuvasti kierroksilla, on turha ihmetellä miksi seinät tärisevät.

Miten perustus valetaan?

Emme aloita hienoista strategioista, vaan palautumisesta. Se tarkoittaa insinöörimäistä asennetta omaan fysiologiaan. Uni on strategiaa. Se on ainoa tapa huoltaa aivoja. Hermoston säätely on taito. Opettelemme tunnistamaan, milloin olemme ylivireydessä ja miten palautamme itsemme vihreälle vyöhykkeelle. Turva on prioriteetti. Rakennamme arkeen saarekkeita, joissa aivot saavat levätä.

Kun perustus on kunnossa, eli kun nukut, syöt ja palaudut, maailma ei siitä vielä muutu, mutta sinun kykysi kohdata se muuttuu. Ahdistus vähenee. Ajatus kirkastuu. Mahdottomat ongelmat alkavat näyttää ratkaistavilta. Pelkkä hyvinvoiva keho on kuitenkin vasta tontti, jolle voidaan rakentaa. Seuraavaksi tarvitsemme seinät, jotka suojelevat meitä ja mahdollistavat toiminnan.

Riita pääsi sisällä

Asuuko sinunkin päässäsi kaksi eri hahmoa? Yksi haluaa herätä aamulla viideltä, optimoida kalenterin, syödä fiksusti ja suorittaa tehtävälistan tehokkaasti. Hän rakastaa järjesty­stä ja kontrollia. Toinen haluaa heittää herätyskellon seinään, valvoa myöhään inspiraation vallassa, tuntea syvästi, haahuilla metsässä ja unohtaa koko kalenterin olemassaolon. Hän rakastaa vapautta ja tunnetta.

Useimmat meistä ovat valinneet puolensa. Joko olemme toteuttajia ja suorittajia, jotka ovat tukahduttaneet tunteensa tehokkuuden alttarille, tai olemme uudistajia ja taiteilijasieluja, joiden elämä on kaunista mutta kaoottista ajelehtimista. Kestävä mieli ei kuitenkaan valitse puolta vaan rakentaa niiden välille liiton. Temppelissä tarvitaan kaksi pilaria. Jos toinen niistä puuttuu, katto romahtaa.

Vasen pylväs on Arkkitehti

Vasen pylväs on tehty marmorista. Se on suora, viileä ja järkähtämätön. Tämä on Arkkitehdin puoli. Psykologiassa puhutaan järjestelmä 2:sta tai hitaasta ajattelusta. Se on rationaalinen mielesi.

Arkkitehdin tehtävä on luoda turvaa järjestyksen kautta. Se huolehtii taloudesta, rakentaa automaattisesti pyörivät rutiinit, pilkkoo isot visiot konkreettisiksi askelmerkeiksi ja sanoo ei turhille asioille suojellakseen aikaasi. Ilman Arkkitehtia elämä on kaaosta. Laskut jäävät maksamatta, projektit eivät valmistu ja potentiaali valuu hukkaan sähläämiseen.

Mutta Arkkitehdilla on varjopuoli. Jos Arkkitehti saa liikaa valtaa, hänestä tulee vanginvartija. Hän rakentaa mielen vankilan, jossa elämästä tulee pelkkä Excel-taulukko. Kaikki on optimoitu, mutta mikään ei tunnu miltään. Suorituskyky on huipussaan, mutta sielu on kuollut. Tämä on monen huippusuorittajan tila, seinät ovat pystyssä, mutta sisällä on kylmä.

Oikea pylväs on Artisti

Oikea pylväs on elävä. Se on orgaaninen, virtaava ja lämmin. Tämä on Artistin puoli. Se on järjestelmä 1, intuitio, tunne ja alitajunta. Artistin tehtävä on elää todeksi se, mitä Arkkitehti rakentaa. Se on se puoli, joka kokee ilon, surun ja innostuksen. Se luo yhteyden toisiin ihmisiin empatian kautta ja toimii luovuuden sekä innovaation lähteenä. Se on se osa sinua, joka pääsee flow-tilaan.

Ilman Artistia elämässä ei ole värejä. Mutta ilman Arkkitehtia Artisti on turvaton. Jos Artisti saa liikaa valtaa ilman rajoja, se on kuin tulva. Tunteet vievät ihmistä kuin lastua laineilla ja impulssit ohjaavat toimintaa. Aloitat sata asiaa, mutta et saa mitään valmiiksi, koska fiilis ei ollut oikea.

Arkkitehti on Artistin palvelija

Moni luulee, että itsekuri eli Arkkitehti on vapauden eli Artistin vihollinen. Ajatellaan, että rutiinit tappavat luovuuden. Tämä on väärin. Tämä on se harhaluulo, joka pitää sinut mielen vankilassa. Totuus on, että vapaus vaatii raamit.

Mieti jokea. Jotta vesi voi virrata voimakkaana ja vapaana tiettyyn suuntaan, se tarvitsee vahvat ja kestävät penkat. Ilman penkkoja vesi on vain lätäkkö, joka leviää kaikkialle ja haihtuu pois. Tavoitteemme on rakentaa nuo penkat. Sinun ei tarvitse olla vähemmän tunteva ollaksesi tehokas. Päinvastoin. Sinun pitää rakentaa niin vahvat rutiinit ja systeemit, että sinulla on varaa olla tunteva, intuitiivinen ja villi turvallisesti.

Miten nämä pilarit pystytetään?

Avainpelaaja-verkkovalmennuksessa me asennamme nämä "käyttöjärjestelmääsi". Arkkitehdin työkalupakkiin kuuluu mm. syvän työn rutiinit ja energianhallinta. Näillä lopetamme sähläämisen ja poistamme päätösväsymyksen. Artistin työkaluilla opettelemme tunnistamaan tunteita datana, rakentamaan psykologista turvallisuutta ja kohtaamaan muita ihmisiä aidosti.

Kun nämä kaksi pilaria seisovat rinnakkain, syntyy tila, jossa et enää taistele itsesi kanssa. Sinun ei tarvitse pakottaa itseäsi tekemään töitä, koska systeemi tukee sinua. Eikä sinun tarvitse pelätä tunteitasi, koska niillä on tilaa hengittää. Tässä tasapainossa syntyy se, mitä kaikki etsivät. Se on kestävää huippusuorituskykyä.

Mutta talo ei ole vielä valmis. Meillä on perustus ja meillä on seinät. Seuraavaksi tarvitsemme katon. Se on se osa, joka suojelee meitä sateelta ja antaa kaikelle tälle toiminnalle tarkoituksen.

Suuri väärinkäsitys onnesta

Nyt edessämme seisoo tukeva rakenne, mutta se on vielä avoin sääilmiöille. On aika nostaa katto. Mielen Temppelissä katto symboloi kahta asiaa, joita me kaikki jahtaamme. Ne ovat  merkitys ja vapaus.

Miksi niin moni meistä tuntee olonsa tyhjäksi, vaikka kaikki on paperilla hyvin? Tai miksi toiset palavat loppuun etsiessään intohimoaan? Väitän, että syy on rakenteellinen. Me yritämme rakentaa taloa katosta alkaen. Kulttuurimme huutaa meille, että meidän pitää etsiä intohimomme, seurata unelmiamme ja olla onnellisia. Meitä kehotetaan jahtaamaan merkitystä suoraan, kuin se olisi jokin esine jonka voi poimia hyllystä.

Katto ei kuitenkaan pysy ilmassa ilman seiniä. Jos yrität tavoittaa korkeampaa merkitystä tai suurta vapautta ilman että biologiasi on kunnossa tai arkesi on hallinnassa, romahdus on väistämätön. Se on kuin yrittäisi asentaa raskasta kultakattoa telttakeppien varaan.

Merkitys on sivutuote

Tämä on tärkeä "salaisuus". Merkitystä ei voi suorittaa. Se syntyy itsestään, kun olosuhteet ovat oikeat. Toisin sanottuna merkitys on emergentti ominaisuus. Se on ilmiö, joka syntyy osien summasta.

Kun kehosi on turvassa eli et ole selviytymistilassa, kun arkesi rullaa systeemin varassa ja kun uskallat tuntea ollen yhteydessä itseesi ja muihin, sinun ei tarvitse enää etsiä merkitystä, vaan alat kokea sitä. Se hiipii luoksesi kun teet syvää työtä ilman keskeytyksiä. Se on läsnä, kun kohtaat kollegan aidosti ilman kiirettä. Se tuntuu siltä, että olet juuri siellä missä sinun kuuluukin olla. Tämä on se kultainen kolmio temppelin huipulla, joka sitoo järjen ja tunteen yhteen.

Vapaus vaatii vahvat rakenteet

Toinen katon elementti on vapaus. Monet ajattelevat vapauden olevan velvollisuuksien puutetta tai sitä, että voi tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Todellisuudessa tämä ei ole vapautta vaan ajelehtimista. Todellinen vapaus on kykyä toteuttaa omaa potentiaaliaan ilman sisäisiä tai ulkoisia esteitä. Se on sitä, että sinulla on visio ja työkalut sen toteuttamiseen.

Vapaus vaatii Arkkitehtia, sillä jos kalenterisi on kaaoksessa, et ole vapaa vaan olosuhteiden uhri. Vapaus vaatii myös Artistia, sillä jos et uskalla kuunnella intuitiotasi tai pelkäät epäonnistumista, olet omien pelkojesi vanki. Kun rakennat Mielesi Temppelin valmiiksi, saavutat tilan, jossa et enää pyydä anteeksi olemassaoloasi. Tiedät kuka olet ja tiedät miten toimit.

Miten katto viimeistellään?

Avainpelaaja-verkkokurssin viimeiset moduulit keskittyvät nimenomaan tähän huippuun eli tuloksiin ja jatkuvaan kasvuun. Siellä puhutaan systeemien rakentamisesta. Opetamme sinut rakentamaan elämääsi sellaiset järjestelmät, että katto pysyy ylhäällä tukevasti.

Käymme läpi ajattelun työkaluja, jotta teet päätöksiä jotka ovat linjassa arvojesi kanssa. Opettelemme hyödyntämään tapojen voimaa ja automatisoimaan hyvän elämän rutiinit, jotta sinun ei tarvitse käyttää tahdonvoimaa perusasioihin. Vahvistamme oppijan identiteettiä, jotta varmistat temppelisi vahvistuvan vuosi vuodelta rapistumisen sijaan.

Sinä olet rakentaja

Oletko valmis lopettamaan selviytymisen ja aloittamaan rakentamisen? Esittämäni malli on yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen vaatii työtä. Sinun on mentävä nukkumaan ajoissa perustusvaiheessa. Sinun on luotava tylsät rutiinit Arkkitehdin roolissa. Sinun on kohdattava vaikeat tunteet Artistina.

Palkinto on kuitenkin vaivan arvoinen. Se on sitä, että kun myrsky tulee (ja se tulee aina), talosi ei sorru. Se seisoo vakaana ja sen sisällä, suojassa sateelta, sinulla on tilaa hengittää, luoda ja elää merkityksellistä elämää.

Tutustu Avainpelaaja-verkkurssiin tästä