Henna, 44, teki ratkaisun, jota moni ei uskalla – palkka putosi reilusti: ”Pelotti, mutta tunsin olevani elossa”

Jutun kirjoittanut Tea Manninen, julkaistu Duunitori.fi:ssä 19.10.2025.

Henna Merensola on oppinut kuuntelemaan itseään ja muuttamaan suuntaa silloinkin kun se on vaatinut rohkeutta ja riskinottoa.

Kun Henna Merensola päätti kuunnella itseään muiden odotusten sijaan, elämän suunta alkoi muuttua. Hän on rakentanut uransa ja elämänsä uudelleen useammin kuin kerran – ja jokaisella kerralla hieman rohkeammin.

Henna Merensola, 44, on yhteydenluoja, valmentaja ja yrittäjä, jonka työelämä on kulkenut omia reittejään. Hän on jättänyt taakseen turvallisen pankkiuran, muuttanut yksin ulkomaille ja rakentanut elämänsä uudelleen useamman kerran – silloinkin, kun se on tarkoittanut epävarmuutta ja pelkoa.

Helsingissä asuva Merensola on kulkenut tehdashallien linjastoilta pankkikonttoreihin, Espanjan rantakaduille ja lopulta valmennustyöhön, jossa hän on löytänyt oman tapansa tehdä työtä ja elää. Jokainen käänne on opettanut pysähtymään, kuuntelemaan itseä ja kulkemaan sinne, minne sydän kutsuu.

”En ole koskaan ollut hyvä pysymään valmiiksi viitoitetulla polulla. Minulle tärkeintä on ollut kuunnella itseäni ja toimia sen mukaan – vaikka se tarkoittaisi, ettei kaikki aina ymmärrä valintojani”, Merensola sanoo.

Lue Henna Merensolan tarina hänen elämänsä risteyskohtien kautta:

Henna Merensola: Rohkeita päätöksiä ja isoja muutoksia uralla

1. Nuoruuden päätös: tähän minä en jää

Kasvoin Lohjalla alkoholistiperheessä. Kotona oli vaikeaa, ja muutin pois jo 17-vuotiaana. Olin silloin vielä lukiossa, mutta päätin, että minä näytän maailmalle – ja ennen kaikkea vanhemmilleni – että minusta tulee jotain. Että minä pärjään.

Se ei ollut pelkästään fyysinen irtautuminen kodista, vaan myös henkinen päätös siitä, etten anna taustani määrittää tulevaisuuttani.

Lukion jälkeen menin kesätöihin paikalliseen tehtaaseen, mutta jäinkin sinne, koska sain vakipaikan ja viihdyin tiimissä. Vasta vuotta myöhemmin havahduin siihen, että elämäni valuu ohi.

Soitin Laurea-ammattikorkeakouluun ja kysyin, pääsisinkö vielä mukaan liiketalouden opintoihin, vaikka lukukausi oli jo alkanut. Pääsin sisään peruutuspaikalta ja opiskelin tradenomiksi ripeässä tahdissa, tehden kesät töitä.

Kun valmistuin, huomasin nopeasti, että en halunnut työtä, jossa ihmisyys katoaa rutiineihin. Kaipasin ympärilleni vuorovaikutusta ja merkitystä. Kun jäin kotiin lasten kanssa, sain aikaa miettiä, mitä todella haluan tehdä.

2. Kasvua ja ristivetoa pankkimaailmassa

Päädyin pankkialalle sattumalta. Olin kotona lasteni kanssa, kun siskoni vinkkasi avoimesta paikasta Nordeassa ja kehotti minua hakemaan. Minulla ei ollut kokemusta pankkityöstä, mutta sain silti paikan.

Astelin ensimmäisenä päivänä sisään kesämekossa, vähän sinisilmäisenä, mutta kiinnostuneena. Työ oli vastuullista: minulla oli satoja asiakkaita ja vastuu heidän taloudestaan.

Henna Merensola liittyi pankkilaisista kootun bilebändin laulajaksi ja he esiintyivät yhdessä sadoille ihmisille. Tässä he ovat esiintymässä Virgin Oilissa. Työyhteisöstä syntyi ystävyyksiä jotka kantavat yhä.

Alku oli jännittävä, mutta opin nopeasti ja sain kiitosta siitä, että olin aidosti läsnä. Nautin siitä, että sain kuulla ihmisten tarinoita ja auttaa heitä tekemään päätöksiä, jotka vaikuttivat pitkälle tulevaisuuteen.

Urani eteni nopeasti. Siirryin asiantuntijatehtäviin ja johdin myöhemmin omaa tiimiäni. Työ toi mukanaan onnistumisia ja yhteisöllisyyttä, mutta vuosien myötä aloin väsyä. Byrokratia, raportointi ja kovat tulosvaateet alkoivat tuntua raskailta.

Tunsin, että minulta odotettiin johtamista, joka ei ollut linjassa omien arvojeni kanssa. Halusin kohdata ihmiset aidosti – en numeroina taulukossa. Aloin kysyä itseltäni, onko tämä enää minun paikkani.

3. Espanja: askel tyhjyyteen ja itsen äärelle

Kesällä 2017 lähdin perheeni kanssa kahdeksi kuukaudeksi Espanjaan. Tarkoitus oli vain lomailla, mutta sain yllättäen työtarjouksen, joka tarkoitti muuttoa pysyvästi ja uuden yksikön perustamista myynnin parissa. Päätin tarttua siihen, vaikka se tarkoitti jättämään taakse turvallisen työn ja tutun elämän.

Muutin yksin Espanjaan. Lasteni isä ja tyttäreni tukivat päätöstäni, vaikka kaikki eivät sitä ymmärtäneet. Tiesin, että päätös olisi raskas – lapset jäivät isänsä luo Suomeen, ja minä lähdin maahan, jossa minulla ei ollut tukiverkostoa. Halusin kuitenkin näyttää, että elämässä saa ja pitää tehdä rohkeita valintoja oman hyvinvoinnin vuoksi.

Palkkani putosi neljännekseen, en puhunut kieltä kunnolla, eikä minulla ollut asuntoa valmiina. Muistan, miltä tuntui herätä ensimmäisenä aamuna omassa kodissa meren rannalla. Pelotti, mutta samalla tunsin olevani elossa.

Espanjaan muutto merkitsi isoa harppausta tuntemattomaan. Palkka putosi neljännekseen eikä Henna vielä puhunut kieltä kunnolla, mutta hän päätti tarttua hetkeen.

Vuosi Espanjassa opetti enemmän kuin mikään muu vaihe elämässäni. Opin, että voin selviytyä yksin. Opin, että elämänlaatu ei riipu rahasta. Vaikka tuloni olivat pienet, elin vapaammin ja onnellisemmin kuin koskaan.

Opin myös, että minun on rakennettava oma suhteeni vapauteen ja vastuuseen – ettei menneisyyteni määritä tulevaisuuttani.

4. Työ, joka tuntuu omalta

Palattuani Suomeen olin eksyksissä. En halunnut palata pankkiin, mutta en vielä tiennyt, mitä halusin. Tiesin vain, että seuraavan askeleen pitäisi tuntua omalta.

Sattuman kautta löysin valmentamisen. Näin ilmoituksen, jossa haettiin fasilitaattoria ja valmentajaa – ja vaikka minulla ei ollut koulutusta alalta, tunsin heti, että se voisi olla minun juttuni.

Hain paikkaa ja sain sen. Uudessa työssä pääsin ohjaamaan keskusteluja, koulutuksia ja työpajoja. Se tuntui alusta asti aidolta ja merkitykselliseltä.

Valmennustyö vei minut vuorovaikutuksen ja yhteyden äärelle – siihen, mikä on minulle tärkeintä. Vuosien myötä ymmärsin, että kyse ei ollut vain työstä, vaan tavasta elää. Kun aloin kaivata vielä enemmän vapautta ja mahdollisuutta tehdä asioita omalla tavalla, perustin Yhteysvoimala Oy:n yhdessä kollegani kanssa.

Yrittäjyys on jo tähän mennessä ollut valtava oppimismatka. Olen opetellut asioita, joista minulla ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta.

Olen joutunut kohtaamaan pelkoa toimeentulosta, lainoista ja epävarmuudesta. Samalla olen kokenut syvää ylpeyttä siitä, että olen rakentamassa jotain, joka tuntuu täysin omalta.

Tulevaisuus on tällä hetkellä täysin avoin. Olen oppinut, että epävarmuus ei ole vihollinen vaan mahdollisuus kasvuun. Kun uskaltaa kuunnella sydämensä ääntä, elämä tuo eteen ihmisiä, paikkoja ja mahdollisuuksia, joita ei olisi voinut ennalta kuvitella.

Linkki Duunitorin kirjoitukseen: https://duunitori.fi/tyoelama/risteyskohdat-henna-merensola/