Syväsukellus yhteyspeleihin: Aitoja kohtaamisia ja kasvun hetkiä

Istun huoneessa tuolien muodostamassa ympyrässä. Ympärilläni on ihmisiä, jotka itseni lailla ovat tulleet tähän työpajaan tutustumaan Yhteyspeleihin. Odotukset ja ennakkoluulot on jätetty oven ulkopuolelle. Huoneessa vallitsee odottava hiljaisuus, se on täynnä uteliaisuutta ja halua oppia.

Illan vetäjä, yhteyspelifasilitaattori, alkaa puhua ja kertoa illan ohjelmasta. Luvassa on ensin pieni teoriaosuus, jossa kerrotaan, mitä yhteyspelit ovat ja mihin ne perustuvat, sitten pelaamme vuorovaikutuspelejä, ja lopuksi palaamme ympyrään integroimaan ja jakamaan kokemaamme. Luvassa on intensiivinen kolmituntinen, vaikka jossain välissä pidämme myös tauon. Kuulemme tärkeitä käytännön asioita ja myös sen, että harjoituksiin saa osallistua tai olla osallistumatta - ihan miltä itsestä tuntuu. Jokainen saa harjoittaa omaa intuitiotaan, opetella kuuntelemaan itseään siinä, mikä tuntuu itselle juuri tänään oikealta.

Psykologista turvallisuutta voidaan lisätä kontekstin luomisen avulla

Saamme kuulla, että alustuskin on tärkeä osa yhteyden luomista ja yhteyspelejä, sillä siinä luodaan kontekstia tilaisuudelle. Meillä jokaisella on oma karttamme todellisuudesta, oletukset, joiden avulla kuvittelemme, miten tilanteet etenevät. Kontekstia luomalla luomme yhteistä karttaa, pääsemme yhteiselle reviirille. Se luo yhteyttä ja yhteisymmärrystä. Ne jotka hallitsevat kontekstin luomisen, osaavat luoda yhteistä tarkoitusta ja merkitystä. Heillä on kyky motivoida ja inspiroida ilman manipulointia tai tarvetta turvautua auktoriteettiasemaan.

Huomaan psykologisen turvallisuudentunteeni vahvistuvan, kun kuulen mitä on luvassa. Psykologinen turvallisuus on muutenkin tilaisuuden keskiössä. Yhteyspelien ideana on, että jokainen ryhmän jäsen tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu sellaisena kuin on, ja että hänellä on vapaus ilmaista itseään ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Psykologinen turvallisuus luo ilmapiirin, jossa uskallamme avautua ja olla haavoittuvaisia. Se antaa meille luvan tutkia omia ajatuksiamme, tunteitamme ja kokemuksiamme syvällisesti tietäen, että meitä kunnioitetaan ja tuetaan siinä prosessissa.

Yhteyspeleissä harjoittelemme luottamusta itseemme ja toisiimme. Kun tiedän, että minua ympäröivät ihmiset ovat sitoutuneet luomaan turvallisen tilan, uskallan astua pois mukavuusalueeltani ja kohdata asioita, joita en ehkä muuten uskaltaisi.

Psykologinen turvallisuus on myös avain syvempään yhteyteen muiden kanssa. Kun tunnemme olomme hyväksytyksi ja kunnioitetuksi, voimme avautua aidosti toisillemme. Tämä luo pohjan merkityksellisille kohtaamisille ja rakentavalle vuorovaikutukselle, joka vahvistaa entisestään yhteyttä toinen toisiimme.

Yhteyspelien tukeva pohja: 5 käytäntöä, joiden päälle pelit rakentuvat

Työpajassa opimme, että käytännössä kaikki yhteyspelit rakentuvat viiden periaatteen varaan:

1. Toivota kaikki tervetulleeksi: Opettelemme vastaanottamaan kaiken, mikä saapuu elämäämme, sisältä tai ulkoa, juuri sellaisena kuin se on.

2. Älä oleta mitään: Pyrimme tulemaan tietoisiksi tavastamme tehdä oletuksia ja pakottaa asiat ja ihmiset valmiisiin muotteihin. 

3. Avaa kokemustasi muille: Opettelemme tuomaan esille itsessämme piileviä, näkymättömiä osia.

4. Ota vastuu kokemuksestasi: Ymmärrämme, että luomme merkityksiä asioille omien kokemustemme kautta.

5. Kunnioita itseäsi ja muita: Emme aseta itseämme muiden yläpuolelle, vaan annamme tilaa itsellemme ja muille ilmaista itseään.

Elämän melskeessä tuntuu monesti hankalalta pysähtyä. Silloin, kun kiire on suurin, pysähtymisen taitoa tarvittaisiin eniten. Muuten toimimme ja vahvistamme entisestään automaattiohjausta, joka ei välttämättä perusasetuksillaan johda parhaisiin lopputulemiin. 

Voidaan ajatella, että elämämme olosuhteet ovat menneisyyden valintojemme tuloksia. Mikäli haluamme erilaisia tuloksia tulevaisuudessa, meidän tulee tehdä tietoisesti erilaisia valintoja. Yhteyspelien harjoitukset on suunniteltu rikkomaan ehdollistunut tapamme tehdä asioita. Ne mukailevat Viktor Franklin oivallusta muutoksesta ja vapaudesta: 

"Ärsykkeen ja reaktion välissä on pieni tila. Tässä tilassa sijaitsee valtamme valita oma reaktiomme. Valitussa reaktiossa sijaitsee vapautemme ja mahdollisuus kasvuun."

Yhteyspeliesimerkki: Läsnäoleva todistaja

Seuraavaksi siirrymme pelaamaan yhteyspelejä. Yksi pelaamistamme peleistä on Läsnäoleva todistaja -peli. Tässä pelissä kolmen henkilön ryhmissä astutaan vuorotellen kolmeen erilaiseen rooliin: puhujan, kuuntelijan ja todistajan. 

Puhujan rooli 

• Puhujalla on viisi minuuttia aikaa puhua vapaasti ja keskeytyksettä joko mistä tahansa hänelle merkityksellistä aiheesta tai vaihtoehtoisesti yhdestä ehdotetusta aiheesta, joko hetkessä tai yleisesti elämässään.

Kuuntelijan rooli 

• Kuuntelija tuo täyden huomionsa puhujaan, luoden tilaa, jossa puhuja tuntee olevansa turvassa ja tervetullut paljastamaan aitoa kokemustaan. 

• Viiden minuutin päästä kuuntelija toistaa minä-muodossa parin minuutin ajan sitä, mitä puhuja on kertonut. Ideana on toistaa sen verran, mitä muistaa ja harjoittaa itsemyötätuntoa, jos ei mielestään muista tarpeeksi. Tämä on mielenkiintoinen vaihe ja huomaan sen tuovan erityisen mausteensa kuuntelijan rooliin.

Todistajan rooli 

• Todistajan tehtävänä on tarkkailla puhujan ja kuuntelijan vuorovaikutusta. Todistaja yksinkertaisesti vain havainnoi kaikkea, mitä on havaittavissa kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa. Todistaja ikään kuin vastaanottaa tietoisesti sitä kaikkea, mitä tilanteessa herää, joko itsestä tai seurattavasta vuorovaikutuksesta, arvostelematta ja luokittelematta sitä mitenkään. 

Lopuksi keskustellaan siitä, millainen kokemus oli kustakin näkökulmasta. Usein ihmiset tuntevat olonsa mukavammaksi yhdessä roolissa kuin toisessa. Millaista oli ilmaista itseään ilman keskeytyksiä? Millaista oli olla ja vain kuunnella ja keskittyä puhujaan ilman muuta tarkoitusta? Mitä tulee mahdolliseksi, kun vetäydytään taaksepäin ja otetaan neutraalin tarkkailijan näkökulma, nähdään tilanne etäämmältä?

Rooleja vaihdetaan ja jatketaan, kunnes kaikki ovat kokeilleet jokaista roolia.

Vaikka harjoitus on yksinkertainen, se sai ryhmässämme aikaan voimakkaita kokemuksia ja oivalluksia itsestä ja omista suhteellisista dynamiikoista. Itse viihdyn kaikissa rooleissa, mutta hieman yllättäen eniten viihdyn tarkkailijan roolissa, jossa huomaan mielenkiintoisia nyansseja ihmisten tavasta kommunikoida kehollaan, joita en normaalisti todennäköisesti huomaisi. 

Illan satoa ja yhteenvetoa

Yhteyspelejä on monenlaisia ja ne vaihtelevat kevyistä ja hauskoista syvällisiin ja perustavanlaatuisiin. Tämän illan teema oli näkyväksi tuleminen ja se perustui neljään kriittiseen kysymykseen, joita kysymme itseltämme jatkuvasti vuorovaikutustilanteessa:

1. Näetkö minut?

2. Välitätkö siitä, että olen tässä?

3. Olenko sinulle tarpeeksi, vai haluatko minun olevan parempi jollain tavalla? 

4. Voinko huomata olevani erityinen sinulle siitä, miten katsot minua? 

Illan päätteeksi tunnen todella tulleeni nähdyksi ja kuulluksi. Oivallan myös, että yhteyspelit eivät ole vain yksittäisiä harjoituksia, vaan säännöllisesti harjoitettuna näen niissä potentiaalin muuttaa tapaani kohdata maailmaa pysyvästi. 

Ja niin tilaisuuden lopussa istumme jälleen ympyrässä. Alussa melko vieraat ihmiset tuntuvat nyt tutuilta. Tunnen lämpöä ja yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Tiedän jo nyt, että tämä tilaisuus jättää jäljen, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.